Mistäs sitä aloittaisi...

  Viime aikoina olen paljon pohtinut Kiiran luonnetta, joka on mielestäni tosi monimutkainen. Kiira ei ole mikään mutkaton "peruskoira" luonteeltaan, vaan todella ehkä liiankin ajatteleva koira, eikä missään nimessä mikään putkiaivo. Sitä on vaikea saada oppimaan uusia juttuja ihan vain namilla tai lelulla vedättämällä niin että saisi sen onnistumaan vahingossa, kun se samalla miettii että "hetkonen, nyt tää on joku juttu, mitähän multa odotetaan" ja alkaa epäröimään (ilmenee joskus esim. palkan "vaanimisella" ja yhtäkkisellä sitä kohti loikkaamisella) tai sähläämään. Ja siis näin käy usein vaikka vaatimustaso ei olisi liian korkea enkä painostaisi koiraa, ja kunhan koira hoksaa parin toiston jälkeen mistä palkan saa niin se tekee ihan mutkattomasti. En tiedä voisiko tätä pitää jonkinlaisena paineistumisena, vaikka itse olen ainakin aiemmin mieltänyt paineistumisen näkymään hieman eri tavalla, Kiira kun ei kuitenkaan ala mitenkään nöyristelemään tms. vaan se vaan ...miettii :D Ja ehkä niin tehdessään turhautuu kun palkkaa ei tulekaan niin tiheästi kun aika kuluu tms. Nykyään tosin se on jo sen verran "oppinut treenaamaan" ettei enää mene niin hämilleen kuin joskus pentuna.

  Nyt menin jo vähän sivuraiteille siitä mistä alunperin aioin kirjoittaa, eli aiheesta Kiira ja stressi. Muutamien nettikirjoitusten ja parin luennon (joilla vastikään kävin, luennoitsijana Johanna Vanhatalo Koirapalvelu HyväKäytöksestä) avulla olen saanut pari ahaa-elämystä.
  Jotenkin aina on ollut mysteeri tuo Kiiran muille koirille rähjäämisen syy, mutta nyt tuntuu että olen päässyt jäljille. Siihen tulokseen olen tullut että se on sille stressin purkamiskeino. Tähän pääsin  sillä että mietin mitkä ovat Kiiralle ne jännät tilanteet (vieraiden koirien ja ihmisten kohtaaminen) ja niissähän se aina kiihtyy. Se siis ei oireile stressiään läähättämällä, toimintakyvyn menetyksellä, iho-oireilla tms. "tavanomaisella", vaan kiehahtamalla ylikierroksille (tapahtuu nopeasti!) ja purkaa sen sitten räyhäämällä kun sietokyky ylittyy (tapahtuu myös suht nopeasti koska kiihtyy niin voimakkaasti). Esim. vieraaseen koiraan tutustuessaan se jännittäessään saattaa mennä "lukkoon" niin ettei pysty havainnoimaan tai käyttämään kunnolla koirien elekieltä ja siis rähähtää (=purkaa jännityksen) vaikkei toinen koira haastaisikaan.
  Eli tämänhetkisen käsitykseni mukaan sen sielunelämä kulkee tätä rataa: tarpeeksi voimaks ärsyke -> ahdistus/jännitys -> kiihtyminen -> jos ärsyke jatkuu, stressin purku hyökkäämällä, jos ei jatku, paluu kohtuullisen pienellä viiveellä normaalitilaan. Ennen olen tämän tulkinnut sillä että koira on niin dominoiva että rähähtää "varmuuden vuoksi" koska haluaa näyttää valtansa eikä jättää sitä epäselväksi. Ja samalla miettinyt ettei se jotenkin kuitenkaan tunnu täysin oikealta selitykseltä. Oli miten oli, Kiira on luonteeltaan terävä. Miten sen saisi ymmärtämään että vähemmälläkin reagoinnilla selviää ja ettei kaikkeen edes tarvi niin reagoida?

    Tällä hetkellä meillä on menty harppaus eteenpäin remmirähinöinnin kitkemisessä. Tässä apuna oli paineilmapullo. Kaikenmoista on aiemin yritetty ja seilattu edistymisen ja takapakkien väliä. Nyt päätin sitten kokeilla tuota pulloa mietittyäni ensin kauan, että onko Kirppu liian herkkä siihen. Noh, pullo kulki lenkillä hihassa ja parissa ohitustilanteessa suhautin oikealla hetkellä pienesti -> koira säikähti ja unohti toisen koiran -> minulta iloinen kutsu ja namia. Seuraavat muutama kerta riitti pullon näyttäminen ja sitten taas iloinen kutsu ja namia. Nyt mennään nätisti koirien ohi namilla imuttamalla tai lelu suussa kehujen kera. Ennen palkat ei juuri ohitettavan kohdalla kiinnostaneet, koira oli liian kiihtynyt. Näen sen niin että jotenkin säikähdys "päinvastaisena" kumosi kiihtymisen niin että koira sai toimintakykyä takaisin keskittyäkseen minuun. Monimutkaista... toivottavasti olen edes oikeilla jäljillä :D

  Viime lauantaina Johanna Vanhatalon luennolla oli aiheena johtajuusteoriat toisesta näkökulmasta, eli niinkutsuttu turvallisuusvastuu ja muutenkin suhteen luominen koiraan kyseenalaistaen johtajuusteorioita. Oli puhetta, että koiralaumassa on aina esim. "ilmoitusvastaava", "saalistusvastaava" ja "turvallisuusvastaava". Tuon viimeisen pitäisi tietysti olla ihminen, jotta koira tuntisi olonsa turvalliseksi eikä kokisi tarvetta puolustaa laumaa. Kiira on meillä ainakin selkeä ilmoitusvastaava ja luottamuksessa meillä on sen verran puutetta että sille ei varmaan ole ihan selvää että tarvitaanko sitä tässä laumassa myös turvallisuusvastaavan hommiin.
   Tämä näkyy sellaisina asioina, joiden takia meille on annettu vinkkejä ottaa johtajuusharjoituksia, laittaa koira "ruotuun" ja nöyräksi. Noh, siinä kohtaa mulla on tullut sellainen epävarma tunne asiasta, kun olen itsekin ollut aina sitä mieltä että tuo luottamus se on mihin kaivataan parannusta ja tuskin se sillä paranee että koira laitetaan matalaksi. Tänä talvena kun ei olla treenattu missään ryhmässä vaan on vain touhuiltu mukavia hömppäasioita, tuntuu että tuo luottamuskin on parantunut jonkin verran ja sen kautta koiran hallittavuuskin. Ei ole ollut sitä tavoitehakuisuutta ja suorituskeskeisyyttä mukana niin touhut on olleet rennompia -> hauskempaa yhteistyötä! Näin haluan jatkuvankin.

   Se, miten käytännössä olen toiminut / yritän toimia / olen päättänyt alkaa toimimaan ja miten nämä kaikki asiat ovat vaikuttaneet / tulevat vaikuttamaan on taas eri tarina, jota en todellakaan jaksa alkaa nyt tähän kirjoittamaan, koska tämänkin kirjoittamiseen on mennyt jo vajaat 2h. Itseni takia näitä ajatuksia kirjoitinkin, selkiyttää mukavasti päätä saada asiat sanalliseen muotoon. Tietenkin on vain kiva jos joku tuttu tai tuntematon jaksaa lukea ja kommentoida aihetta!

Nyt vielä loppukevennykseksi kuvia reilun viikon takaa kun Luka-villis oli meillä hoidossa, sekä eiliseltä kun Kiira pääsi turkistaan. Päätin tarttua trimmeriin kun joka ulkoilun jälkeen piti suihkussa sulattaa hirveät turkkiin tarttuneet lumipaakut, joista yksi vastaantulijakin sunnuntaina halusi ottaa valokuvan :D (ehti muuten heti ajelun jälkeen illalla saada ihonsa "asfaltti-ihottumalle" loikittuaan karkeassa hangessa, ensi kerralla pitää muistaa tämä kun ajaa talvella).

Lukaa palelee

välimuoto :D

Rotumääritelmässä lukee, että löysä kaulanahka on virhe. Kiiran kaulalta löysiä ihopoimuja saa kerättyä muutaman kourallisen ja muualtakin tuntuu että koira on syntynyt yhtä kokoa liian isoon nahkaan :)