"Muutamalta" taholta on alkanut tulla hienovaraisia vihjauksia siitä että tämä blogi kaipaisi vähän päivityksiä. No, tässäpä tulee sitten tarinaa ja kuvia, olkaa hyvät!
Tämä kevät/kesä on ollut minulle melko stressaavaa aikaa. Kevät meni päntätessäni pääsykokeisiin hullun lailla. Kiira oli aktiivisesti hengessä mukana, kuten kuvasta näkyy:
Alkukesästä sitten tuli tehtyä jokunen reissu eri puolelle Suomea pääsykokeisiin ja sitten piti jännittää joka paikasta tuloksia vielä. Muutoin kesä kuluikin töissä ja ihan vaan oleilemalla, sekä muuttoa suunnittelemalla kun saapui se paljon toivottu hyväksymiskirje Lapin yliopistosta luokanopettajakoulutuksesta :) Tämän kaiken keskellä Kiira on vain ottanut rennosti.
Ja todistusaineistoa vielä siitä, että on se lenkillekin ehditty viedä, ja harrastamaan sosiaalista elämää :D
Nyt minulla ja Kiiralla onkin sitten alla tälläinen pieni rivitaloyksiö Rovaniemellä, Korkalovaarassa. Kirpulla on oma pikkuinen takapiha jota vahtia ja loistavat lenkkimetsät ihan lähellä. Alkuun se stressasi selvästi muutosta, mutta nyt näyttäisi jo kivasti kotiutuneen tänne. Naapureiden äänistä ja takapihan ohi kulkevista ilmoittaminen on jäänyt jo mukavan vähälle ja loppuu heti käskystä. Kiira on todennut jo ainakin toisella puolen seinäntakana asuvan mukavaa sakkia kun näiden grillatessa sai muutamat maistiaiset :D Yksinolotreenit aloitin Kiiran kanssa kuin pennulle, ensin kävin viemässä vain roskat jne. Ensi keskiviikkona alkaa koulu, josta alkaen Kirppu joutuu olemaan sitten pidempiä päiviä yksin. Nyt olen kuitenkin joka päivä jättänyt sitä tänne ja käynyt itse jossain, että tottuisi ja rentoutuisi.
Muutto tapahtui heinä-elokuun vaihteessa ja pariin kertaan on ehditty vielä Oulussakin käydä. Äiti oli ostanut sinne pienen säkin jotain värikkäitä nappuloita joista Kiiran etutassujen pohjat alkoivat parin päivän päästä heti punottaa ja raasu oli jossain välissä raapinut toisen korvansa verille. Oli siis allerginen joko väri- ja säilöntäaineille tai jollekin viljalle (vehnä?) jota ei Royal Caninissa ole.
Käytin Kiiraa taas hieronnassa samassa paikassa kuin viimeksi, Oulun eläintenluontaishoitokeskuksessa, Suvi Matilaisella. Taas oli lantion seutu ja niska jumissa ja Suvi sanoi että johtunee stressistä ja varmasti muuttokin vaikuttanut siihen. Kiira ilmeisesti on oikeasti niin stressiherkkä sitten, kun ei normaalisti koira muutamassa kuukaudessa jumiudu tuolla tavalla, kun esim. ei edes kisko hihnassa, liikkuu monipuolisesti ja lonkat on terveet. Ja tuo stressaamistaipumus tuskin koskaan lähtee pois, joten Kiira tulee käymään säännöllisesti käsiteltävänä. Paljon siinä juteltiin Kiiran luonteesta ja Suvi oli sitä mieltä että tuollainen herkkyys tulee ihan siitä miten ne palikat koiran päässä ja sen hermosto on rakentuneet, eikä siihen voi kasvatuksella vaikuttaa kuin rajallisesti. Kun mietin, että tulisiko minun pyrkiä aina ja jatkuvasti koiraa altistamaan ärsykkeille, jotta se tottuisi eikä enää stressaisi niin paljoa, niin päädyttiin pohtimaan että on mahdollista että ihan oikeasti Kiiran pääkoppa voisi jopa kuormittua liikaa jos asuisimme vaikka vilkkaassa keskustassa tai harrastaisimme ja kisaisimme todella aktiivisesti. Ei sillä että se tekemisestä rasittuisi, vaan niistä kaikista sivussa tulevista ärsykkeistä joiden takia se olisi koko ajan valmiustilassa vaikka näennäisesti onkin rauhassa ja sietää hälinää. Tietty hallaa tekisi erakoituminenkin, eli kultainen keskitie on paras tässäkin asiassa.
Oli muuten ihana nähdä kuinka Kiira tällä kertaa jo oikeasti rentoutui ja jopa nautti hieronnasta :) Se oli kuin eri koira, luottavaisempi ja olisi antanut pyöritellä itseään ihan miten vaan. Ja lopuksi olisi selvästi halunnut vielä lisää :D
Lopuksi vielä jokunen kuva täältä Rovaniemeltä. Ja jos joku täällä päin asuva koirallinen sattuu tätä lukemaan niin ilmoittautukoon. Olisi kiva saada täältä Kiiralle juoksukavereita.
pihansa valtias
