Edellinen kirjoitus lupaa päivityksiä "lähiaikoina". Nooh, kaikkihan on suhteellista, eikö? ;)

Meillä vietetään tavallista mukavaa arkea. Kesä on hengailtu Oulussa (lyhyitä Rovaniemi-vierailuja lukuunottamatta) ja elokuun lopulla suuntaamme taas pysyvämmin "joulupukin maahan" kun minulla alkaa ensin tuutorointihommat ja sitten pian myös omat koulujutut.

Kiiran kesään on kuulunut rentoa hengailua minun mukana milloin missäkin, uintia, koirakavereita, pöhkötemppujen opettelua, tokoilua lenkkien varrella ja onpa agikentälläkin käyty muutamaan kertaan muistelemassa juttuja :) Kirppunen on aikuistunut taas paljon ja olen saanut rutkasti luottoa lisää meidän välille. Olen ylpeä siitä, kuinka hyvin se on sopeutunut vuoden sisällä tapahtuneisiin suuriin muutoksiin: kaksi muuttoa (tai oikeastaan kolme kun kesäkin on vietetty uudessa paikassa), muuttojen myötä uudet ympäristöt, asuminen minun kanssa kahdestaan, kerrostaloelämään opetteleminen, epäsäännölliset yksinoloajat, todella paljon uusia ihmisiä ja monta uutta koirakaveria, jne. On se vaan niin ihana kaveri ja rakas höppänä :)

Itse olen potenut alkukeväästä asti pentukuumetta pahempana kuin kertaakaan aiemmin Kiiran aikana. Toisen koiran paikka meidän taloudessa olisi kyllä auki, mutta vielä tämän kouluvuoden olen suunnitellut sinnitteleväni ilman. Katsotaan sitten myöhemmin uudelleen mikä on tilanne.

Seuraavaksi PALJON kuvia yli puolen vuoden ajalta. Suurin osa räpsitty Rovaniemellä, mutta muutama otos myös Oulusta. Osan kuvista ottanut Iida Kaijansinkko.

yksi Kiiran lempparinukkumapaikoista

"joko se lentää????"

Kiiran mielipide Unna-pennusta: "YÖK!"

trimmaushommissa :D

ruututreeniä

Kiira lastenhoitoapuna viihdyttäjänä

huomatkaa emännän kauniit, työllä kasvatetut kynnet! :-D

bestikset

muut läträä rannalla ja Kiira on vain pieni piste horisontissa :D

Kiiran faktat -sivun teksti päivitetty uuteen uskoon. Kuulumisia ja kuvia on tulossa lähiaikoina :)

Kiireistä elämää vietetään täällä Rovaniemellä, huhhuh. Edes blogia ei meinaa ehtiä päivittää. Mulla on välillä karmean pitkiä koulupäiviä ja lisäksi pitäisi vielä lukea tentteihin ja tehdä muita koulutöitä omalla ajalla. Tosi paljon oon kuitenkin tykästynyt noihin luokanopettajaopintoihin ja vielä ainakaan ei ole edes kovin rankalta tuntunut, vaikka paljon hommaa onkin. Kiireiseltä kyllä, mutta mukavalta. Välillä on tietty puuduttavan pitkiä luentoja tms., mutta sitten on taas vastapainoksi paljon kaikkea missä pääsee itsekin tekemään, esim. liikuntaa, kuvista, pianotunteja... Pianonsoitosta olenkin innostunut todella! Reilun viikon päästä alkaa ensimmäinen, 3 viikkoa kestävä harjoittelu koululla, jännää :)

  Vapaa-aika kuluu Kiiran kanssa touhutessa, uusien kavereiden kanssa ja joskus löytyy aikaa jopa kotitöille (eli silloin kun kaapista ei löydy enää yhtään puhtaita astioita tai pyykkikoriin ei saa enempää vaatteita mahtumaan ;) eivaan, on tämä kämppä ihan ihmisasumuksen näköisenä pääasiassa pysynyt! ). Pakko myöntää, että Kiiralle saisi jäädä vähän enemmän aikaa. Ohjatuissa ryhmissä treenaaminenkin menisi hankalaksi epäsäännöllisten ja usein iltaan venyvien koulupäivien takia. Eipä tuo otus ole vielä ainakaan järkeään menettänyt, mutta poden välillä huonoa omatuntoa jos se ei ole päässyt kunnon lenkeille tai saanut muuta aktiviteettia. Täytyy vain sitten ajatella, että touhutaan niinä päivinä kun aikaa on.

  Kiira on kyllä sopeutunut uuteen kämppään loistavasti. On myös löydetty täältä Kippuralle luottohoitaja, jonka apuun on turvauduttu kun olin viikonloppureissulla opiskelijaväen kanssa, sekä tällä viikolla yhden iltapäivän verran minun koulupäivän ollessa liian pitkä koiran olla yksin (klo 9-20) kun en muullakaan tavalla saanut päivää järjestettyä. Suuret kiitokset! Viime viikonloppu vietettiin koulukaveriporukalla Inarissa mökkeilemässä ja Kirppu oli menossa mukana saaden monta uutta fania (sekä faneiltaan monta palaa makkaraa, lättyä, kalapuikkoja... :D ). Haukkui myös porot pihalta ja sai porukan pojilta hauskasti sattumalta saman lempinimen kuin kasvattajan luona pikkupentuna: prinsessa.

Kivoja kuvia syys-lokakuun ajalta tänne laitettavaksi olisi paljon, mutta hitaan nettiyhteyden takia en jaksa ihan kaikkia tänne ladata. Tässä kuitenkin muutamia:

näköalapaikka lenkkireitin varrelta

ruskaa

kaunis tytsy juuri ennen turkin ajelua

 
muutama päivä turkin ajelun jälkeen

söpistelyä

sisällä aurinkoisessa läikässä paistattelua

suon laidassa

 
luntakin täällä on jo

maisemaa Inarista

frisbeen heittäjän metsästystä

ja Kiiran SLURPS :P

  "Muutamalta" taholta on alkanut tulla hienovaraisia vihjauksia siitä että tämä blogi kaipaisi vähän päivityksiä. No, tässäpä tulee sitten tarinaa ja kuvia, olkaa hyvät!

  Tämä kevät/kesä on ollut minulle melko stressaavaa aikaa. Kevät meni päntätessäni pääsykokeisiin hullun lailla. Kiira oli aktiivisesti hengessä mukana, kuten kuvasta näkyy:

Alkukesästä sitten tuli tehtyä jokunen reissu eri puolelle Suomea pääsykokeisiin ja sitten piti jännittää joka paikasta tuloksia vielä. Muutoin kesä kuluikin töissä ja ihan vaan oleilemalla, sekä muuttoa suunnittelemalla kun saapui se paljon toivottu hyväksymiskirje Lapin yliopistosta luokanopettajakoulutuksesta :) Tämän kaiken keskellä Kiira on vain ottanut rennosti.

Ja todistusaineistoa vielä siitä, että on se lenkillekin ehditty viedä, ja harrastamaan sosiaalista elämää :D

Nyt minulla ja Kiiralla onkin sitten alla tälläinen pieni rivitaloyksiö Rovaniemellä, Korkalovaarassa. Kirpulla on oma pikkuinen takapiha jota vahtia ja loistavat lenkkimetsät ihan lähellä. Alkuun se stressasi selvästi muutosta, mutta nyt näyttäisi jo kivasti kotiutuneen tänne. Naapureiden äänistä ja takapihan ohi kulkevista ilmoittaminen on jäänyt jo mukavan vähälle ja loppuu heti käskystä. Kiira on todennut jo ainakin toisella puolen seinäntakana asuvan mukavaa sakkia kun näiden grillatessa sai muutamat maistiaiset :D Yksinolotreenit aloitin Kiiran kanssa kuin pennulle, ensin kävin viemässä vain roskat jne. Ensi keskiviikkona alkaa koulu, josta alkaen Kirppu joutuu olemaan sitten pidempiä päiviä yksin. Nyt olen kuitenkin joka päivä jättänyt sitä tänne ja käynyt itse jossain, että tottuisi ja rentoutuisi.

 Muutto tapahtui heinä-elokuun vaihteessa ja pariin kertaan on ehditty vielä Oulussakin käydä. Äiti oli ostanut sinne pienen säkin jotain värikkäitä nappuloita joista Kiiran etutassujen pohjat alkoivat parin päivän päästä heti punottaa ja raasu oli jossain välissä raapinut toisen korvansa verille. Oli siis allerginen joko väri- ja säilöntäaineille tai jollekin viljalle (vehnä?) jota ei Royal Caninissa ole.

  Käytin Kiiraa taas hieronnassa samassa paikassa kuin viimeksi, Oulun eläintenluontaishoitokeskuksessa, Suvi Matilaisella. Taas oli lantion seutu ja niska jumissa ja Suvi sanoi että johtunee stressistä ja varmasti muuttokin vaikuttanut siihen. Kiira ilmeisesti on oikeasti niin stressiherkkä sitten, kun ei normaalisti koira muutamassa kuukaudessa jumiudu tuolla tavalla, kun esim. ei edes kisko hihnassa, liikkuu monipuolisesti ja lonkat on terveet. Ja tuo stressaamistaipumus tuskin koskaan lähtee pois, joten Kiira tulee käymään säännöllisesti käsiteltävänä. Paljon siinä juteltiin Kiiran luonteesta ja Suvi oli sitä mieltä että tuollainen herkkyys tulee ihan siitä miten ne palikat koiran päässä ja sen hermosto on rakentuneet, eikä siihen voi kasvatuksella vaikuttaa kuin rajallisesti. Kun mietin, että tulisiko minun pyrkiä aina ja jatkuvasti koiraa altistamaan ärsykkeille, jotta se tottuisi eikä enää stressaisi niin paljoa, niin päädyttiin pohtimaan että on mahdollista että ihan oikeasti Kiiran pääkoppa voisi jopa kuormittua liikaa jos asuisimme vaikka vilkkaassa keskustassa tai harrastaisimme ja kisaisimme todella aktiivisesti. Ei sillä että se tekemisestä rasittuisi, vaan niistä kaikista sivussa tulevista ärsykkeistä joiden takia se olisi koko ajan valmiustilassa vaikka näennäisesti onkin rauhassa ja sietää hälinää. Tietty hallaa tekisi erakoituminenkin, eli kultainen keskitie on paras tässäkin asiassa.

  Oli muuten ihana nähdä kuinka Kiira tällä kertaa jo oikeasti rentoutui ja jopa nautti hieronnasta :) Se oli kuin eri koira, luottavaisempi ja olisi antanut pyöritellä itseään ihan miten vaan. Ja lopuksi olisi selvästi halunnut vielä lisää :D

Lopuksi vielä jokunen kuva täältä Rovaniemeltä. Ja jos joku täällä päin asuva koirallinen sattuu tätä lukemaan niin ilmoittautukoon. Olisi kiva saada täältä Kiiralle juoksukavereita.

 
pihansa valtias

  Jostain kumman syystä nämä meidän blogin päivitykset ilmestyy tänne a) harvoin ja b) jäljessä :-D Eipä meidän elämässä nyt mitään hirveän ihmeellistä ole edes tapahtunut kyllä, mutta oishan se mukava pitää edes jotenkin elossa tämä blogi. Lähinnä kai itseä varten tätä kirjoittelen, mukava sitten myöhemmin tarkistaa ja muistella että milloin tapahtui mitäkin. Kivahan se tietty on jos joku muukin tätä käy lukemassa.

  Käytin Kiiraa reilu viikko sitten hieronnassa eläinten luontaishoitaja Suvi Matilaisella. Kuten epäilinkin, lannerangan alue oli jumissa ja lisäksi myös niskan alueella oli jäykkyyttä. Lisäksi joistain kohdin löytyi hieman nestekertymää, mikä on kuulemma ihan normaalia steriloinnin jälkeen. Suvi kyseli paljon koiran luonteesta ja elämästä muutenkin ja sanoi, että lihasten jumiutumiseen voi vaikuttaa ihan jo sekin, että koira jännittää useissa tilanteissa, jolloin se ei päästä lihaksiaankaan rentoutumaan. Liikunta kun Kiiralla kuitenkin on monipuolista.

  Olin antanut etukäteen hieman tietoa koiran varautuneisuudesta ja tavasta jolla siihen kannattaa tutustua, että se helpoiten rentoutuu vieraan ihmisen käsittelyyn. Tosi hyvin Kirppu rauhoittuikin hierontaan: tutusteltuaan jonkin aikaa sanoin sille että "pistä nukkuun" ja siihen se kellahti selälleen käsiteltäväksi :) Välillä ilme oli kyllä semmoinen että "eiks sais jo mennä" mutta homma sujui kuitenkin ongelmitta, reipas Kirppu! Nyt alan käyttämään Kiiraa kyllä ihan säännöllisesti hierottavana.

  Treenailtu ollaan joskus aina lenkeillä jotain hömppäjuttuja kun on löytynyt joku sula ja edes kohtuullisen kuiva alue. Lisäksi on alettu naksuttimella opettelemaan vatitemppuja. Tosi nopeasti sain Kiiran vatiin istumaan, aloittaen ihan siitä että naks ja palkka kun se katsoi vatia ja aina kun tajusi mistä naks tulee niin odottelinkin hieman pidemmälle vietyä reaktiota josta naksauttaa. Kiiralla menee usein vinkumiseksi kun ei tiedä mitä tehdä, mutta kuitenkin ihan kohtuu hyvin yrittää erilaisia toimintoja tarjota niin että palkkausväli pysyy tarpeeksi lyhyenä motivaation kannalta. Hauska nähdä kun perron päässä raksuttaa ja lamppu syttyy oivalluksesta :)

  Viikonloppu vietettiin Kiiran kanssa Kuopiossa Maijan ja Piitun luona. Junalla matkustettiin ja matkat meni hyvin, mitä nyt menomatkalla Kiira ei oikein alkanut nukkumaan kovalla lattialla kun en ollut hoksannut ottaa sille mitään alustaa. Loppumatkasta pääsi sitten penkille ottamaan torkut. Takaisin tullessa nakkasin oman pyyhkeeni lattialle ja sen päällä tytsy veteli hirsiä koko matkan. Oli muuten suunnattoman ärsyttävää kun junan täristessä (raiteet huonossa kunnossa/jäässä?) selkänojien lokeroissa olleet tarjottimet rämisivät ihan hirveän kovaa! Tuntui välillä että pää räjähtää, teki mieli käydä nostelemassa koko vaunun tarjottimet penkeille mutten sitten kehdannut :D

  Reissu oli tosi mukava, päästiin vähän näkemään millaisissa maisemissa se Maija oikein opiskelijaelämäänsä viettää. Aivan ihania lenkkipolkuja löydettiin ja koirilla oli kivaa. Me emännät taas sitten juteltiin minkä ehdittiin, koirista ja muista elämän tärkeistä asioista :)

tältä näytti lenkin jälkeen minun nukkumapaikka:

Tänään oli niin ihana ilma että innostuin lähtemään Kirpun kanssa parin tunnin hiihtolenkille. Pari kuvaa sieltäkin:

   Mistäs sitä aloittaisi...

  Viime aikoina olen paljon pohtinut Kiiran luonnetta, joka on mielestäni tosi monimutkainen. Kiira ei ole mikään mutkaton "peruskoira" luonteeltaan, vaan todella ehkä liiankin ajatteleva koira, eikä missään nimessä mikään putkiaivo. Sitä on vaikea saada oppimaan uusia juttuja ihan vain namilla tai lelulla vedättämällä niin että saisi sen onnistumaan vahingossa, kun se samalla miettii että "hetkonen, nyt tää on joku juttu, mitähän multa odotetaan" ja alkaa epäröimään (ilmenee joskus esim. palkan "vaanimisella" ja yhtäkkisellä sitä kohti loikkaamisella) tai sähläämään. Ja siis näin käy usein vaikka vaatimustaso ei olisi liian korkea enkä painostaisi koiraa, ja kunhan koira hoksaa parin toiston jälkeen mistä palkan saa niin se tekee ihan mutkattomasti. En tiedä voisiko tätä pitää jonkinlaisena paineistumisena, vaikka itse olen ainakin aiemmin mieltänyt paineistumisen näkymään hieman eri tavalla, Kiira kun ei kuitenkaan ala mitenkään nöyristelemään tms. vaan se vaan ...miettii :D Ja ehkä niin tehdessään turhautuu kun palkkaa ei tulekaan niin tiheästi kun aika kuluu tms. Nykyään tosin se on jo sen verran "oppinut treenaamaan" ettei enää mene niin hämilleen kuin joskus pentuna.

  Nyt menin jo vähän sivuraiteille siitä mistä alunperin aioin kirjoittaa, eli aiheesta Kiira ja stressi. Muutamien nettikirjoitusten ja parin luennon (joilla vastikään kävin, luennoitsijana Johanna Vanhatalo Koirapalvelu HyväKäytöksestä) avulla olen saanut pari ahaa-elämystä.
  Jotenkin aina on ollut mysteeri tuo Kiiran muille koirille rähjäämisen syy, mutta nyt tuntuu että olen päässyt jäljille. Siihen tulokseen olen tullut että se on sille stressin purkamiskeino. Tähän pääsin  sillä että mietin mitkä ovat Kiiralle ne jännät tilanteet (vieraiden koirien ja ihmisten kohtaaminen) ja niissähän se aina kiihtyy. Se siis ei oireile stressiään läähättämällä, toimintakyvyn menetyksellä, iho-oireilla tms. "tavanomaisella", vaan kiehahtamalla ylikierroksille (tapahtuu nopeasti!) ja purkaa sen sitten räyhäämällä kun sietokyky ylittyy (tapahtuu myös suht nopeasti koska kiihtyy niin voimakkaasti). Esim. vieraaseen koiraan tutustuessaan se jännittäessään saattaa mennä "lukkoon" niin ettei pysty havainnoimaan tai käyttämään kunnolla koirien elekieltä ja siis rähähtää (=purkaa jännityksen) vaikkei toinen koira haastaisikaan.
  Eli tämänhetkisen käsitykseni mukaan sen sielunelämä kulkee tätä rataa: tarpeeksi voimaks ärsyke -> ahdistus/jännitys -> kiihtyminen -> jos ärsyke jatkuu, stressin purku hyökkäämällä, jos ei jatku, paluu kohtuullisen pienellä viiveellä normaalitilaan. Ennen olen tämän tulkinnut sillä että koira on niin dominoiva että rähähtää "varmuuden vuoksi" koska haluaa näyttää valtansa eikä jättää sitä epäselväksi. Ja samalla miettinyt ettei se jotenkin kuitenkaan tunnu täysin oikealta selitykseltä. Oli miten oli, Kiira on luonteeltaan terävä. Miten sen saisi ymmärtämään että vähemmälläkin reagoinnilla selviää ja ettei kaikkeen edes tarvi niin reagoida?

    Tällä hetkellä meillä on menty harppaus eteenpäin remmirähinöinnin kitkemisessä. Tässä apuna oli paineilmapullo. Kaikenmoista on aiemin yritetty ja seilattu edistymisen ja takapakkien väliä. Nyt päätin sitten kokeilla tuota pulloa mietittyäni ensin kauan, että onko Kirppu liian herkkä siihen. Noh, pullo kulki lenkillä hihassa ja parissa ohitustilanteessa suhautin oikealla hetkellä pienesti -> koira säikähti ja unohti toisen koiran -> minulta iloinen kutsu ja namia. Seuraavat muutama kerta riitti pullon näyttäminen ja sitten taas iloinen kutsu ja namia. Nyt mennään nätisti koirien ohi namilla imuttamalla tai lelu suussa kehujen kera. Ennen palkat ei juuri ohitettavan kohdalla kiinnostaneet, koira oli liian kiihtynyt. Näen sen niin että jotenkin säikähdys "päinvastaisena" kumosi kiihtymisen niin että koira sai toimintakykyä takaisin keskittyäkseen minuun. Monimutkaista... toivottavasti olen edes oikeilla jäljillä :D

  Viime lauantaina Johanna Vanhatalon luennolla oli aiheena johtajuusteoriat toisesta näkökulmasta, eli niinkutsuttu turvallisuusvastuu ja muutenkin suhteen luominen koiraan kyseenalaistaen johtajuusteorioita. Oli puhetta, että koiralaumassa on aina esim. "ilmoitusvastaava", "saalistusvastaava" ja "turvallisuusvastaava". Tuon viimeisen pitäisi tietysti olla ihminen, jotta koira tuntisi olonsa turvalliseksi eikä kokisi tarvetta puolustaa laumaa. Kiira on meillä ainakin selkeä ilmoitusvastaava ja luottamuksessa meillä on sen verran puutetta että sille ei varmaan ole ihan selvää että tarvitaanko sitä tässä laumassa myös turvallisuusvastaavan hommiin.
   Tämä näkyy sellaisina asioina, joiden takia meille on annettu vinkkejä ottaa johtajuusharjoituksia, laittaa koira "ruotuun" ja nöyräksi. Noh, siinä kohtaa mulla on tullut sellainen epävarma tunne asiasta, kun olen itsekin ollut aina sitä mieltä että tuo luottamus se on mihin kaivataan parannusta ja tuskin se sillä paranee että koira laitetaan matalaksi. Tänä talvena kun ei olla treenattu missään ryhmässä vaan on vain touhuiltu mukavia hömppäasioita, tuntuu että tuo luottamuskin on parantunut jonkin verran ja sen kautta koiran hallittavuuskin. Ei ole ollut sitä tavoitehakuisuutta ja suorituskeskeisyyttä mukana niin touhut on olleet rennompia -> hauskempaa yhteistyötä! Näin haluan jatkuvankin.

   Se, miten käytännössä olen toiminut / yritän toimia / olen päättänyt alkaa toimimaan ja miten nämä kaikki asiat ovat vaikuttaneet / tulevat vaikuttamaan on taas eri tarina, jota en todellakaan jaksa alkaa nyt tähän kirjoittamaan, koska tämänkin kirjoittamiseen on mennyt jo vajaat 2h. Itseni takia näitä ajatuksia kirjoitinkin, selkiyttää mukavasti päätä saada asiat sanalliseen muotoon. Tietenkin on vain kiva jos joku tuttu tai tuntematon jaksaa lukea ja kommentoida aihetta!

Nyt vielä loppukevennykseksi kuvia reilun viikon takaa kun Luka-villis oli meillä hoidossa, sekä eiliseltä kun Kiira pääsi turkistaan. Päätin tarttua trimmeriin kun joka ulkoilun jälkeen piti suihkussa sulattaa hirveät turkkiin tarttuneet lumipaakut, joista yksi vastaantulijakin sunnuntaina halusi ottaa valokuvan :D (ehti muuten heti ajelun jälkeen illalla saada ihonsa "asfaltti-ihottumalle" loikittuaan karkeassa hangessa, ensi kerralla pitää muistaa tämä kun ajaa talvella).

Lukaa palelee

välimuoto :D

Rotumääritelmässä lukee, että löysä kaulanahka on virhe. Kiiran kaulalta löysiä ihopoimuja saa kerättyä muutaman kourallisen ja muualtakin tuntuu että koira on syntynyt yhtä kokoa liian isoon nahkaan :)

  Lenkkeilty on ahkerasti ja hauskoja kuviakin tuli otettua kun viikko sitten käytiin parina päivänä Maijan ja Piitun kanssa tarpomassa lumisia polkuja pitkin (tai no koirat lähinnä tekivät omia polkujaan umpihangessa loikkien). Kun tänään on ystävänpäiväkin ja Piitu on Kiiran paras ystävä niin taitaakin olla hyvä päivä saada noita kuvia tännekin asti :)

tytöt hakee yhdessä lelua hangesta

tehtävä: Etsi kuvasta Kiira :D

Taitaa olla totta ne puheet että nartuista tulee steriloinnin jälkeen urosmaisempia, Kiirakin kun päätti kasvattaa kivekset :D

on ne perrot niin viisaita...

meidän hölmöläiset

  Kävin muuten eilen luennolla, jonka piti Johanna Vanhatalo Koirapalvelu HyväKäytöksestä. Aiheena oli koiran hyvinvoinnin osatekijät, ja oli kyllä kiva luento. Paljon tuli ajattelemisen aihetta monestakin jutusta liittyen koiran kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kahden viikon päästä olen menossa kuuntelemaan Johannan pitämää luentoa aiheesta turvallisuusvastuu ja sen luominen, eli käsitellään tuota paljon puhuttua "johtajuutta" ihmisen ja koiran välisessä suhteessa eri näkökulmasta katsottuna. Tosi kiinnostuneena odotan tuota luentoa, jännä kuulla asioista välillä muutakin kuin johtajuusteorioita.

  Ainiin, tässä joskus aiemmin mainitsin täällä hiihtoinhostani ja pohdin pitäisikö niellä ylpeys ja lähteä suksimaan meren jäälle. Olen siis aina inhonnut hiihtoa, johtuen varmaan siitä että olen koulussa ollut niitä huonoimpia kyseisessä lajissa. Nooh, ylpeästi voin ilmoittaa että Kiira on saanut lenkkeillä tässä lähiaikoina jo useita kertoja suksilla liikkuvan emännän kanssa :D Eikä se niin kamalaa ole kun saa itse hiihtää omaan tahtiin ja valita reittinsä, mieluummin tuolla hangessa hiihtelee kuin tarpoo kävellen. On se hienoa kun on koira, ilman sitä olisin varmaan koko ikäni hirveä hiihtokammoinen!

Ihanaa ystävänpäivää!

  Eilen täytti meidän murmeli 3 vuotta. Niin se aika vaan kuluu. Omissa ajatuksissani Kiira on vielä nuori koira, sellainen kakara, kun sitä on aina sellaiseksi ajatellut, mutta pikkuhiljaa varmaan pitäisi asennoitua jo siihen että hei, sehän on jo aikuinen :) (olisi ehkä helpompaa jos se käyttäytyisikin kuten aikuinen koira :D )

tässä Kiira ensimmäisenä päivänään meillä:

ja tässä ehkä 5 minuuttia sitten:

Eihän se ole miksikään muuttunut, eihän?? Nojatuolin paikka vaan eri ja päällinen.. ja tapetitkin uusittu mutta koirahan on ihan yhtä pieni ja ruskea ja suloinen, eikö vain? ;) No joo, onhan se iiiiso rötkäle, mutta tosiaan tuo sama nukkumapaikka on käytössä usein edelleen.

Samalla voisin taas laittaa muutaman lenkkikuvan:

nämä kaks näyttää kyllä aina niin tolloilta yhdessä :-D

seuraamista

Kakara vai aikuinen? ;)

  Ajattelin laittaa pari kuvaa viime aikaisilta lenkeiltä, kun tuo lumi tekee maiseman niin kauniiksi. Tänään uskaltauduttiin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle tuohon meren jäälle. Kyllähän siellä on ihmisiä kulkenut jo aiemmin mutta itse uskallan yleensä aina vasta kun jäljistä näkee että siellä on paljon porukkaa kulkenut.
  Meillähän tosiaan tuo meri alkaa tiemme päästä lähtevän lyhyen polunpätkän jälkeen. Jäällä on jotenkin niin mukava kulkea kun ei tarvi miettiä näkeekö ajoissa vastaantulijat tms. Voi kulkea ihan mihin suuntaan vaan, maisema on hieno ja koiralla tilaa juosta vaikka muitakin ihmisiä olisi liikkeellä. Käyhän se tosin joskus yksitoikkoiseksi kun usein tulee kuljettua "ilman päämäärää" kun jäällä ei ole oikein mitään mihin mennä, tai mikä lenkki käytä kiertämässä. Olenkin miettinyt, pitäisikö luopua ylpeydestä ja inhosta kansamme vanhaa ja arvostettua urheilumuotoa, hiihtoa kohtaan ja käydä joskus suksimassa vaikkapa jossain saaressa. Niitä kun löytyy tuosta rannan edustalta ihan hiihtomatkan päästä.

 Ainiin, otettiin tässä yksi päivä Kiiran kanssa "treenimäisintä" tokoilua pitkään aikaan. Paikaksi valikoitui luistelukentän parkkipaikka lenkin varrella. Hauskaa oli ja tuntuu ettei koira ole unohtanut mitään vaikkei olla kauheasti tokotettukaan aikoihin, eipä kiinnostanut Kiiraa p-paikan reunalla mäkeä kiljuen laskevat lapset eikä tauoton jääkiekon kolahtelu. Sukka jossa oli pallo meinasi revetä kun revittiin kilpaa :)

Mutta tässäpä niitä kuvia:

lumiaura Kiira :D

tästä tykkään :)

ja sitten vielä yksi kuva pelkästä maisemasta (ja ukosta joka kauempana pelasi GOLFFIA!!!? Tämän ukon ja meidän lisäksi näköpiirissä jäällä ei muita ollutkaan, paitsi yksi hullu mopoilija. Kaikkea ne keksii...)