Eilen täytti meidän murmeli 3 vuotta. Niin se aika vaan kuluu. Omissa ajatuksissani Kiira on vielä nuori koira, sellainen kakara, kun sitä on aina sellaiseksi ajatellut, mutta pikkuhiljaa varmaan pitäisi asennoitua jo siihen että hei, sehän on jo aikuinen :) (olisi ehkä helpompaa jos se käyttäytyisikin kuten aikuinen koira :D )

tässä Kiira ensimmäisenä päivänään meillä:

ja tässä ehkä 5 minuuttia sitten:

Eihän se ole miksikään muuttunut, eihän?? Nojatuolin paikka vaan eri ja päällinen.. ja tapetitkin uusittu mutta koirahan on ihan yhtä pieni ja ruskea ja suloinen, eikö vain? ;) No joo, onhan se iiiiso rötkäle, mutta tosiaan tuo sama nukkumapaikka on käytössä usein edelleen.

Samalla voisin taas laittaa muutaman lenkkikuvan:

nämä kaks näyttää kyllä aina niin tolloilta yhdessä :-D

seuraamista

Kakara vai aikuinen? ;)

  Ajattelin laittaa pari kuvaa viime aikaisilta lenkeiltä, kun tuo lumi tekee maiseman niin kauniiksi. Tänään uskaltauduttiin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle tuohon meren jäälle. Kyllähän siellä on ihmisiä kulkenut jo aiemmin mutta itse uskallan yleensä aina vasta kun jäljistä näkee että siellä on paljon porukkaa kulkenut.
  Meillähän tosiaan tuo meri alkaa tiemme päästä lähtevän lyhyen polunpätkän jälkeen. Jäällä on jotenkin niin mukava kulkea kun ei tarvi miettiä näkeekö ajoissa vastaantulijat tms. Voi kulkea ihan mihin suuntaan vaan, maisema on hieno ja koiralla tilaa juosta vaikka muitakin ihmisiä olisi liikkeellä. Käyhän se tosin joskus yksitoikkoiseksi kun usein tulee kuljettua "ilman päämäärää" kun jäällä ei ole oikein mitään mihin mennä, tai mikä lenkki käytä kiertämässä. Olenkin miettinyt, pitäisikö luopua ylpeydestä ja inhosta kansamme vanhaa ja arvostettua urheilumuotoa, hiihtoa kohtaan ja käydä joskus suksimassa vaikkapa jossain saaressa. Niitä kun löytyy tuosta rannan edustalta ihan hiihtomatkan päästä.

 Ainiin, otettiin tässä yksi päivä Kiiran kanssa "treenimäisintä" tokoilua pitkään aikaan. Paikaksi valikoitui luistelukentän parkkipaikka lenkin varrella. Hauskaa oli ja tuntuu ettei koira ole unohtanut mitään vaikkei olla kauheasti tokotettukaan aikoihin, eipä kiinnostanut Kiiraa p-paikan reunalla mäkeä kiljuen laskevat lapset eikä tauoton jääkiekon kolahtelu. Sukka jossa oli pallo meinasi revetä kun revittiin kilpaa :)

Mutta tässäpä niitä kuvia:

lumiaura Kiira :D

tästä tykkään :)

ja sitten vielä yksi kuva pelkästä maisemasta (ja ukosta joka kauempana pelasi GOLFFIA!!!? Tämän ukon ja meidän lisäksi näköpiirissä jäällä ei muita ollutkaan, paitsi yksi hullu mopoilija. Kaikkea ne keksii...)

  Näköjään mulle on muodostunut tälläinen laiskuus tämän blogin kirjoittamisessa että hyvä jos kerran kuussa saan kirjoitettua. Nooh, ei ole hirveästi ollut kirjoitettavaa niin mitäs sitä lukijoita turhaan pitkästyttämään  :D
  Koirarintamalla on tosiaan ollut aika hiljaista kun tälle talvelle ei olla edes missään lajissa ohjatussa treeniryhmässä. Kiira on viettänyt tavallista kotikoiran elämää, käynyt lenkillä ja vinguttanut palloa yms :)
  Leikkauksestaan neiti toipui ilman ongelmia ja nopeasti, ja olen tyytyväinen että päädyin sterilointileikkaukseen. Ainakaan vielä siitä ei ole mitään haittavaikutuksia ilmennyt (kuten virtsanpidätysongelmia tms) ja toivottavasti ei ilmenekään.

  Joulua meillä vietetään rauhallisesti kotona. Kiiralle on vielä joululahja ostamatta, mitähän sitä keksisi?
  Parin kuvan kera haluan toivottaa vielä oikein hyvää ja lämmintä joulua kaikille, jotka sattuvat tätä blogia lukemaan! :)

  Eli Kiira steriloitiin 28.10. eläinlääkäriasema Akuutissa. Leikkaus meni hyvin ja toipumaankin potilas on alkanut oikein mallikkaasti. Heti leikkausta seuraavana päivänä Kirppu oli jo pirteä itsensä ja nyt onkin suurin vaikeus keksiä koiralle jotain väsyttävää tekemistä kun lenkkeily on minimissä ja energiaa riittäisi.

Tässä potilas juuri kotiutuneena lääkäristä, vielä ihan horroksessa:

  Tuo muovikauluri on Kiiran mielestä ihan hirvitys, en ole ikinä ennen nähnyt sen paineistuvan mistään noin että menettäisi ihan toimintakykynsäkin, kauluri kun laitetaan kaulaan niin koira uskaltaa ehkä houkuttelemalla liikahtaa pari askelta ja tuntuu ettei edes nakinpala maistu :/ Varmaan sille jäi kammo kun eläinlääkärissä herätessä nousi pystyyn ja säikähti päässä olevaa kauluria ja yritti paniikissa sännätä peruttaen pois kaulurista. Varmaankin yhdistää kaulurin niin voimakkaasti tuohon paniikkiin ja muutenkin sekavaan tilaan nukutuksen jälkeen.
  Mahdollisimman vähän on sitten Kiira kaulurin kanssa hengaillut, koska hirveä stressi ei varmasti edistä paranemista. Keksittiin patenttiratkaisuksi kaapinpohjalta löytynyt vanha (ja ruma) body, joka vähän estää haavaan koskemista. Eipä neiti kyllä ainakaan nyt ole hiveän kiinnostunut ollutkaan haavastaan.

  Aiempia kuulumisia sen verran että meillä on ollut muutaman viikon sisällä hoitolaisena Kiiran bestis ja idoli Piitu-nahka, sekä Luka-kääpiövillakoira. Piitu ja Kiira ovat niin tuttuja toisilleen ja hyviä kavereita että aika sujui oikein leppoisasti, mutta Lukaa Kiiran oli vähän vaikeampi sulattaa meidän talossa ja itse sain olla silmä tarkkana että ehdin puuttua Kiiran pomottamisiin oikealla hetkellä. Hyvin Lukan vierailu kuitenkin kokonaisuutena sujui ja tuli lenkkeiltyä koirien kanssa paljon.

Tässä vielä muutama kuva Kiiran ja Piitun hölmöilyistä:

tämä on sitä helppoa koiranulkoilutusta :D

aivan tolloja kumpikin :D

ja vielä Kiiran ryhdikäs poseeraus

  Syysmasennus vaan jatkuu, ihan järkyttävää oli pyöräillä tänään töihin kun taivaalta tuli loskaa minkä kerkesi niin että silmissä pisteli. Ja mikä vastatuuli...

  Kiirallakin meinaa masentaa: sen mammavaistot ovat taas heränneet valeraskauden merkeissä (kuten yleensäkin pari kuukautta juoksun jälkeen) ja voi sitä vinkumista kun pentuja ei olekaan, eikä edes niiksi kelpaavia leluja löydy lattioilta ja eteisen komeroonkaan ei pääse pesää pitämään kun ovi on laitettu kiinni. Yölläkin neiti kuljeksi ympäri kämppää vinkumassa, ei kivaa. Jospa oireet menisivät nopeasti ohi kun koiralle keksii muuta tekemistä ja sitten joutuu kyllä Kiira leikkauspyödälle steriloitavaksi.

Tässä pari kuvaa meidän wannabe-mammasta viimeviikkoiselta lenkiltä:

turkki ei missään parhaassa kunnossa tässä kuvassa, viikonloppuna sitä vähän laittelin ja tuli parempi :)

pari maisemakuvaakin piti ottaa tuolta meidän vakiolenkkipolulta:

ja vielä vähän söpistelyä:

  Kesä se on ollutta ja mennyttä ja voi että on tympeää kun on jo niin kylmää ja pimeää ja sateistakin vielä! Päivityksiä ei ole tullut tänne laitettua mutta koitanpa nyt saada jotain aikaan. Kesäisiä koirakuvia on koneella jonkin verran, laitan tähän muutamia otoksia Kiiran kesänvietosta.

frisbeen perässä mennään eikä meinata

tylsistelyä kotipihalla (ei sen kuono oikeasti NOIN pitkä ole, eihän? :D )

mökkeilyä Kemijärvellä

grillausvahtina toimimista :)

Haukiputaan soramontuilla riehumis-juoksemis-uimis-keikalla, Kiira hepuloi Ruutin noutaessa lelua vedestä :)

pariskunta yhteiskuvassa

meidän naapurissa vilisi kesällä 8 tälläistä riiviötä

  Ja sitten vähän tämän hetken kuulumisia.

Kiiran juoksu tuli heti ohjattujen treenien kesätauon perään, joten treenaaminen on ollut säännöllisen epäsäännöllistä. Nyt juoksu on kuitenkin ohi ja suunnittelen Kiiran sterilointia mahdollisesti lokakuun lopulle. Vielä on vähän epäröivä olo asiasta mutta toisaalta sterilointi tuntuu hyvältä ratkaisulta. Ajankohtakin olisi sopiva.
  Itse olen tällä hetkellä työharjoittelussa läheisellä pienellä ala-asteella kouluavustajan tehtävissä. Kivaa hommaa ja sopivan lyhyet päivät niin jää aikaa muuhunkin. Meidän taloyhtiössä alkoi viime viikolla kattoremontti ja on ollut mukava huomata että koira ei ole ottanut minkäänlaista stressiä asiasta, vaikka juuri meidän kämpän yllä koko viime viikon kuului ihan hirveä jyske ja pärinä. Remonttimiehet ovat kertoneet että ääntäkään ei ole koirasta kuulunut päivisinkään kun se on kotona yksin kuuntelemassa jyskettä ja ikkunoiden takana heiluu vieraita miehiä. Itse en myöskään ole huomannut koiran noteeraavan mitenkään koko asiaa.

Kävin muuten Kiiran kanssa keskustassa yksi päivä, kokeilemassa vähän miten se suhtautuu kun harvemmin enää pentuajan sosiaalistamisten jälkeen tulee eksyttyä koiran kanssa muuten ihmishälinään kuin koiratapahtumiin. Kuten oletinkin, Kiira käyttäytyi oikein mallikkaasti niin bussissa, Stockmannilla, kuin Rotuaarillakin (ja sai paljon hymyjä osakseen ja heilutteli häntäänsä kiitokseksi :) ). Shoppailtiin Kirpulle heijastinnauha kaulaan pimeällä lenkkeilyä varten. 
  Vaikka koira käyttäytyi ihan moitteettomasti, huomasin sen kuitenkin stressaavan jonkin verran. Kotiin tullessamme ja oikeastaan jo bussimatkalla kotiin päin koira oli ihan naatti, vaikkei kauaa oltu kaupungilla hengattukaan. Tekisi siis hyvää sille nähdä hälinää vähän useammin.

Toivottavasti sitä ehtisi/muistaisi/jaksaisi kirjoitella taas tänne vähän useammin, vaikka ei ole kyllä hajuakaan lukeeko tätä blogia juuri kukaan... :D

  Kiira on viettänyt kesäänsä melko rennolla koiranelämäntyylillä. Mökkeily Torniossa on kuulunut ajanviettoon olennaisesti: siellä neiti on kulkenut useamman reissun.

 Välillä koko ihmislauma on ollut mukana, mutta välillä hirmuhallitsijaemäntä on jäänyt kotiin, jolloin koiralla on ollut hauskaa jujuttaessaan lepsua ihmisväkeä. Kiirallahan on sääntönä että ulko-ovista ei mennä ulos ilman lupaa, vaikka ovi olisi auki ja ihmiset menisivät ulos. Nooh, mitäs sitä odottelemaan lupaa kynnyksellä kun voi livahtaa pihalle ja leikkiä että jarrut on rikki niin että on pakko painella kuin hävittäjäkone ympäri isoa pihaa :D Ja kukkapenkin laitossa on koira tuntenut itsensä tärkeäksi apulaiseksi kaivaessaan istutuskuoppia (ainakin on tarpeeksi isoja kun on sekä syvyyttä että leveyttä reilut puoli metriä). Frisbeen heittelyn koiralle lepsu väki on joutunut vähentämään minimiin kun hirmuhallitsijaemäntä kuuli koiran istuvan mökissä vinkuen katse tiiviisti hattuhyllyä kohti (jossa tuota IHANAA frisbeetä säilytetään). Ja ainiin, kerran ihmiset tekivät havainnon tarkistuskierrokselta tulevasta koiraeläimestä nuolemassa kermavaahtoa suupielistään, kun hetki sitten oli viety kompostipaikkaan täytekakun rippeitä. Hauska yhteensattuma... Viime reissulla tapahtui myös ensimmäistä kertaa tontin rajojen ylitys luvatta, jonka jälkeen lepsu väki heräsi taas hetkeksi tiukentamaan otteitaan. Äiti kertoi joutuvansa matkimaan minun ääntä saadakseen koiran tottelemaan :D

  On siinä siis koiralla tekemistä, että keksii tarpeeksi virikkeitä ihmisilleen. Onneksi aikaa jää myös kuntoiluun, tässä Kiira the Topakka-Typykän mökkivinkit rantakunnon ylläpitämiseksi/kohottamiseksi:
- pikaspurtteja voi ottaa joko nurmi- tai metsämaastossa, joko pitkää suoraa tai mutkittelevaa reittiä
- kokeilun arvoisena juoksuratana toimii myös rantavesi, jonka mutapohjasta saa myös tarttumaan elegantin tuoksun
- ihmisten kulkiessa rantaan päin kannattaa olla tarkkana: veteen saatetaan heittää jotain joka pitää ehdottomasti hakea ja uiminenhan se vasta on hyvää kuntoilua! On myös oltava valmis sukeltamaan tarpeen vaatiessa.
- ihmisiä kannattaa muutenkin tarkkailla, sillä joskus se frisbee saattaa lentää ja silloin on turha vauhtia säästellä. Jos lelun saa ilmasta napattua, saa lisäpisteitä.
- lelun kiinniottotaktiikoita voi harjoitella nappailemalla sääskiä
- jos et ihmisten toimesta pääse tarpeeksi usein kuntoilemaan, kosta esim. levittämällä roskiksen sisältö yöllä pitkin lattiaa (huom. ei kannata kokeilla hirmuhallitsijaemännän läsnäollessa)
- hyvää sporttikesää kaikille!

  Huomenna tämä hirmuhallitsijaemäntä käykin sitten katsomassa perrokehän Oulu KV:ssa ja pakkaa oman sporttiperronsa autoon suunnistaen kohti Kemijärven mökkiä :)

  Viikonloppuna olin katselemassa agilityn SM-kisoja Torniossa lauantaina ja sunnuntaina. Yötä olin mökillä kun porukatkin siellä olivat koko viikonlopun Kiiran kanssa. Kiira ei päässyt paljon kisatunnelmia haistelemaan kun kisa-alueen portilla oli rokotustentarkastus ja meidän paperit olivat kotona täällä Oulussa.

  Nähtiin hienoja ratoja, harmittavia epäonnistumisia sekä mahtavia nappisuorituksia. Perroja oli yllättävän paljon kisaamassa ja Kiiran sukulaisiakin näkyi menevän radalla. Lauantaina joukkuekisassa meidän seuran minit olivat napanneet pronssia (itse en minejä katsellut kun tulin niin myöhään paikalle) :)

  Tapasin myös ensimmäistä kertaa livenä "nettituttu" Alman, joka oli Niki-sheltillään kisaamassa. Alunperin olemme tutustuneet joskus n. 12-vuotiaina Koiramme-lehden junnupalstalla olleen kirjekaveri-ilmoitukseni kautta :) Oli kyllä tosi kiva nähdä!

  Sitten muuta asiaa: Kiiran kilpirauhaskokeen tulokset tulivat ja TGA arvo oli negatiivinen, eli terve tyttö on tältäkin osin, hieno homma! :)

  Treeneissä on käyty, niin tokossa kuin agilityssäkin. Tokoa tulee ihan liian vähän treenattua kotona. Kisasuunnitelmat olen lykännyt taas ensi syksyyn, kun koira tuntuu nyt jo tekevän juoksuaan ja vire on vähän epävakaata (seliseli) :D Mua jotenkin ahdistaa ajatus tokon ulkokisoista kun ympärillä käy sen verran vilskettä että koira ottaa helpommin häiriötä jostain. Pahin pelko mulla on että se keksii lähteä räyhäämään muille koirille. Kaduttaa etten kisannut sen kanssa kevään hallikisoissa...

  Agility meinaapi viedä minut ainakin mennessään ja Kiiran se on tainnut viedä jo :) Tosi kivoja ja sopivan tasoisia treenejä on ollut ja edistystäkin tapahtuu koko ajan. Pitäisi vaan vielä käyttää Kiira virallisessa mittauksessa, ei nimittäin ole yhtään varmaa laitetaanko se medeihin vai maxeihin. Medinä olen sitä treenannut ja toivon että niin voisin tehdä jatkossakin. Tulisi rankaksi noin pienelle koiralle joutua maxeihin.

  Haettiin tänään kisakokemusta Kiiran kanssa meidän seuran epävirallisista tokokisoista, ja hyvää sellaista saatiinkin :) Tuomarina toimi meidän talvikauden treenien vetäjä Turkka. Osallistuttiin alokasluokkaan ja koira oli hyvässä vireessä (itse en kyllä voi ymmärtää miten voin jännittää niin paljon jotain oman seuran epävirallisia pikkukisoja :D ). Tässäpä pisteet:

Luoksepäästävyys 8 (nousi seisomaan hetkeksi mutta istui takaisin)

Paikallaolo 0 (ensin lähti yksi, sitten toinen, sitten Kiira... neljä viidestä koirasta lähti. Häiriötreeniä siis paikallaoloon niin että häiriö on toinen koira tekemässä muuta lähistöllä.)

Seuraaminen kytkettynä 9 (täyskäännös hieman väljä ja kuulemma vasen käteni tekee liikkeellelähdössä jotain pakkoliikettä :D )

Seuraaminen taluttimetta 9 (sama kuin yllä, oli muuten tosi pitkät seuraamiskaaviot mutta Kirppu hienosti tsemppasi ja motivaatio sillä pysyi, kuulemma kauniisti tanssahteli minun vierellä :) )

Liikkeestä maahanmeno 10 (nappisuoritus)

Luoksetulo 10 (vauhtia riitti :D )

Liikkeestä seisominen 9 (ennen seuraa-käskyä yritti alkaa haistelemaan maata joten ärähdin ja siitä piste pois. Muuten tosi hyvä, ei ottanut häiriötä toisella kentällä treenaavista koirista mitä pelkäsin )

Hyppy 10 (lemppari ;) )

Kokonaisvaikutus 10

pisteet 160/200 sija 4./9 eli siis juuri ja juuri ykköstulos tuosta paikallaolosta huolimatta :) Olen oikein tyytyväinen. Nyt pitää vaan kiinnittää huomiota noihin mun pakkoliikkeisiin liikkeellelähdöissä :D

  Sitten hieman eilisistä agitreeneistä: otettiin kymmenen esteen pätkää, sujui meiltä oikein mallikkaasti. Välistävedoissa saan käskyttää aika painokkaasti mutta hyvin se seuraa ohjausta, harvoin ihan omiaan keksii. Kontakteja ja keppejä otettiin yksittäisenä, kepeissä ei mitään ongelmaa, kontakteillakin tuli pitkästä aikaa näkyviin edistystä. Keinun kanssa koira on ihmeen varovainen, mutta eiköhän se siitä rohkaistu. Muuten kun on aika rämäpää radalla.

  Kiira pääsi reilu viikko sitten turkistaan ja alkupäivät oli jotenkin epävarma ja varovainen. Varmaan outo tunne kun ei olekaan yhtäkkiä enää suojaavaa villakerrosta päällä :) Trimmausoperaatio sujui sutjakasti uudella koneella ja koirakin alistui kohtaloonsa nätisti. Helppo homma siis. Ihana nähdä kuinka Kiira on nyt paljon vilkkaampi kun kuumuus ei vie voimia. Tässä vielä kuva nakusta pallonkantajasta:

  Sunnuntaina lähdettiin aamulla klo. 5 ajamaan Maijan ja Annen kanssa Ruotsiin Piteån kr näyttelyyn. Kyydissä myös lk.colliet Piitu ja Vekku, sekä meidän Kiira. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja sää oli loistava.

  Piitu ja Vekku käyttäytyivät kumpikin hienosti kehässä ja kävikin niin että Vekku oli ROP ja Piitu VSP, kummallekin serti ja sen myötä saivat tittelirivistöihinsä Ruotsin muotovalion arvon ja Piitusta tuli myös Pohjoismaiden valio. Onnea vielä kertaalleen Maija ja Anne, teillä on kyllä niin hienot koirat ! :)

  Perrokehä olikin melkein heti nahkacollieiden loputtua. Minulla oli koko aamun ollut semmoinen olo että tänään ei mene hyvin, en tiedä miksi. Perroja oli 8, joista 2 urosta ja 6 narttua. Ennen kehää sanoin tytöille että meidän tavoite on tänään että koira osaa käyttäytyä kehässä, mutta tavoite jäikin saavuttamatta :/ Kiira oli tuomarin tullessa tutkimaan jännittynyt kuin viulun kieli ja lopulta alkoi pärräämään tuomarille, joka ihan oikeutetusti antoi meille samantien nollan eli hylätyn. Eipä ollut mieli kovin hilpeä tämän jälkeen, arvostelulapussa oli vain lausahdus huonosta luonteesta, ei sanaakaan muusta. Eniten harmittaa että Kiira yleensä käyttäytyi noin, mutta tietysti sekin että hyvät mahikset sertiin ja Ruotsin muotovalion arvoon menivät nenän edestä.

  Kokonaisuudessaan reissu oli kuitenkin hauska kun kolmen blondin voimin oltiin liikenteessä ;) Täytyy nyt miettiä miten tuota kehäkäyttäytymistä olisi järkevintä lähteä parantamaan, sillä jotain on kyllä tehtävä, vaikkei minulla suuria suunnitelmia näyttelyiden suhteen olekaan enää nyt valioitumisen jälkeen. Mutta ihan näin niinkuin yleisesti luoksepäästävyys pitäisi saada paremmalle mallille.

  Eilen oli sitten ekat kunnon agitreenit kesäkaudelle. Tehtiin paria pientä radanpätkää, joissa ei mitään ihmeempiä ongelmia. Saa nähdä millainen kesäkausi tulee :) Täytyykin tästä lähteä tokotreeneihin...